Lletres: Apulanta. Japa-Japa-Jaa.

Puomin vA¤rit ovat keltainen ja musta, jotka meitA¤ auttaa
TiedA¤n, ettA¤ minulla ei ole sitA¤ loputonta sananvaltaa
Ne kaman pintaa heittA¤A¤ meille tilaa, joka pitA¤A¤ tA¤yttA¤A¤, jota ei saa peittA¤A¤
HA¤mA¤hA¤kki laulaa meille tA¤A¤llA¤ tuutulaulun, josta kaikki paljon tykkA¤A¤

Japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa-japa-jaa-jaa

Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa-japa-jaa-jaa

Kissa mukanamme kulkee, vaikka siitA¤ kukaan ei tykkA¤A¤
Pussiin kiviA¤ ja aarre, jonka kimalainen meille lA¶ytA¤A¤
Armolahja tietA¤A¤ kyllA¤ mistA¤ tA¤A¤llA¤ tuulee, mistA¤ oikein laulut tA¤A¤llA¤ kertoo

Onnellinen on se, joka kipua ei sA¤A¤stA¤, joka tietA¤A¤ mitA¤ kivi tahtoo

Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa-japa-jaa-jaa

Ja se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa
Niin se on japa-japa-jaa
Ja se on japa-japa-jaa-japa-jaa-jaa