Lletres: Indica. Tuuliset Tienoot. Rannalla.

Laiva lahtee rannalle jaa neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei etta armaan vie,
aaltojen tie
Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tytto tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa
Talvi saapuu neito huomaa merten jaatyneen,
ve'een jaatyneen
Jaita pitkin laiva tuskin rantaan saapunee,
niin tuumailee
Jaahan hakkaan reian josta reitin halle teen
Tien halle teen
Ettei polkuansa esta vedet viilenneet,
tien halle teen
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tytto tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa
Tietaan raivaa ulapalle, tietaan kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enaa loyda rantaa
Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tytto tapaakaan,
kun aallot onnen vain voi antaa
Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa,
laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaa

(Grazie a La Marionna per questo testo)