Lletres: Indica. Hiljainen Maa.

Tie oli kummallinen
Valon nain varjoissa sen
Taipuivat puut kumaraan
Puhuivat, kuiskaili maa

Nain oli jo aamuyo
Kun himmeni tahtien vyo
Lahtea tahtonut en
kun nain kaiken kauneuden

Hiljainen maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaan
Jaatynyt maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaani

Minne muistot pakenee
Ei koskaan palaa ennalleen
Nyt tuijottaa kasvoton maa
Miksi katkee rakkauttaan

Jaatynyt maa vain tuuditti lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaan
Hiljainen maa niin suojeli lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaan
Jaatynyt maa niin suuteli lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaan
Hiljainen maa niin rakasti lastaan
Ei, et surra saa
Mina kiedon sinut valkeaani

(Merci a Alexandre pour cettes paroles)