Lletres: Kaija Koo. Other. Vapaa.

Ma olen kyllastynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elamaa,
jotka vie mukanaan ja itseensa rakastuttaa.
En tieda, onko se vaarin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
silla niin olis kaynyt, jos ois jaanyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siina,
se oli niin kamalan vahva,
eika se halunnut paastaa irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
suurempi vuoria, merta,
se sellaiseksi kasvoi mun paassa.

En odota yllatysta,
en pidata hengitysta.
Ma haluan jattaa sen kaiken taaksepain,
mun pakoni loppuun juostu on.
En ma rohkea oo,
enka kuolematon,
mut ma tiedan vaan sen,
minka sydan on tiennyt kauan ;
Taa mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkaan, et se ei oo musta kii,
mut ma luulen, et ihminen on sita vahvempi.
Ma aion antaa sen kuolla,
en enaa anna sille tilaa hengittaa,
ma en oo, ma en oo sille velkaa yhtaan enempaa.

Ma rakennan kotini yksin,
ma armahdan nimeani yksin,
ja pakotan pitamaan itseni koossa.
En ole se surkea ratti,
jonka sydan on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllatysta,
en pidata hengitysta.
Ma haluan jattaa sen kaiken taaksepain,
mun pakoni loppuun juostu on.
En ma rohkea oo,
enka kuolematon,
mut ma tiedan vaan sen,
minka sydan on tiennyt kauan;
Taa mun pakoni loppuun juostu on.

Ma valitsin juosta,
koska luulin, etten osaisi muuta.
En enaa tunnista itseani tuosta,
se ihminen on jaanyt menneeseen aikaan.

En odota yllatysta,
en pidata hengitysta.
Ma haluan jattaa sen kaiken taaksepain,
mun pakoni loppuun juostu on.
En ma rohkea oo,
enka kuolematon,
mut ma tiedan vaan sen,
minka sydan on tiennyt kauan;
Taa mun pakoni loppuun juostu on.