Lletres: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Kova Maa.

Yli metsA¤n, pellon, kirkonkellot
Ne kumeana kaikaa sunnuntain
Mustissaan oli pappi ja suku
Mutta joku siitA¤ haudalta puuttui kai

Vanhempi veli meni rankamettA¤A¤n
EikA¤ se joutanut saattelemaan
IsA¤ oli toiselle antanu talon
Toiselle jA¤i vaan kova maa

KylmA¤ ja kova maa
Mun kotimaa, isieni maa
Karu kansa ja kova maa
Mun oma maa
Kuunnelkaa kun se laulaa

Kanttori veisaa kun arkussa vainaa
Vanhalla kirkolla siunaillaan
Pitkin mA¤keA¤ on saattovA¤keA¤
A?mmien joukossa kuiskaillaan

Tuli rankakuormalla mustalla ruunalla
Ruumishuoneen risteykseen
NA¤hny ei kettA¤A¤n, kA¤A¤ntyi mettA¤A¤n
EikA¤ se katsonut taakseen


KylmA¤ ja kova maa
Mun kotimaa, isieni maa
Karu kansa ja kova maa
Mun oma maa
Kuunnelkaa kun se laulaa

Pantiin multiin, kotia tultiin
SiinA¤ se on ja se piisaa
YA¶t on A¶itA¤ ja pA¤ivA¤t on tA¶itA¤
Talvella kuolleita muistellaan

Mutta illan hA¤mA¤rA¤ssA¤ kumminkin
SillA¤ veljellA¤ polttaa rintaa
Se ruusupensaan oksan taittaa
PimeA¤n tullen katoaa

KylmA¤ ja kova maa...