Lletres: Yup. Iloisen Kuninkaan Aikataulu.

Mina olin uskottu mies.
naista ihmeiden aikojen paivista kirjaa pidin
varhaisin aamuin,
myohaisin illoin.
kuin varjonaan kuljin,
kirjaten, kuka hopeaan hukutetaan,
kuka juustopataan,
kuka taas kepiniskuihin ja milloin.
parvekkeella illastin kanssaan,
katsellen, kun taivaanrannassa
hohti ihmeellinen valo...
olivatko ne todellakin
revontulia paratiisin
vaiko sittenkin
paakaupungin palo?
joskus iltapaivaaikaan
kuningas nousee paivaan uuteen:
hanet hereille laulaa
hehkuposki-kerubikuoro.
ja pilvet pakenevat,
han nauttii aamiaisen sangyssa
hierojien huomassa,
kunnes onkin jo viinin vuoro...
sen merkeissa paiva joutuu yoksi,
ja seurue keraa tarpeitaan
siirtyakseen ulos, jossa
puutarhoissa keijut soittaa
huilujaan, harppujaan:
on bakkanaalit
lehmuston varjoissa...
silloin kuningas ymmartaa kansan onnen:
oi onnea jakamatonta, jonka

kuningas kansalleen lahjoittaa
oi onnea kansan, joka saa
kuningastaan rakastaa!
joskus kyllastyessaan
juominkeihin, kesken leikin
kuninkaalliset kadet pesee
kultamaljassa, viinissa valellen,
kuivaa ne palvelustyton vahvaan tukkaan,
kun samalla
alla kuninkaan pitelee
pottaa poika alaston, palellen...
.taas kuljeskelee paiva yoksi,
ja seurue keraa tarpeitaan
siirtyakseen ulos, jossa
puutarhoissa enkelitkin
keralla keijujen soittavat:
onnen puistossa,
lehmuston varjoissa...
hekin ymmartavat yhteisen onnen, siksi
soittavat.
oi onnea...
mekin ymmarramme yhteisen onnen, siksi
soitamme.
oi onnea...
ja muistakaa: jos vain tahtookin niin han,
tan kansan kauniit paat putoaa!
oi onnea kansan, joka saa
kuningastaan rakastaa!